Pitkään Egyptissä asuneen kokemuksia

Kokemuksia asumisesta Luxorissa

Ensin ajattelin vain kopsata vanhoja vuodatuksiani, mutta sitten totesin, että tämä kaikki 7 talven kokemus pitää miettiä ja tiivistää uudelleen. Kysy jos jokin jää epäselväksi tai olen unohtanut tästä pois. Hinnat täällä merkitään £E tai tavallisesti LE, kun pankissa on käytössä EGP.

Vuokraus

Kämpän vuokraus on kielletty matkatoimistoilta, samoin niiden välitys. Vuokraukselle en tiedä mitään systemaattista keinoa, sillä välitysfirmat ovat kiinnostuneita vain myymään asuntoja.

Hinnat vaihtelevat aina kämpän laadun, koon, sijainnin ja varustelun mukaan. Hintaan vaikuttaa myös ikä ja siis kämpän yleinen kunto.

Egyptissä on vahva perinne siihen, että meikäläisiä yksiöitä, studioita tai kaksioita ei ole juurikaan rakennettu, vaan asunnossa on aina kaksi makuuhuonetta. Lisäksi OH, K, KH ja kalustettuna paikalliseen tyyliin. Tilaa näissä on reilusti, usein 100 neliön paikkeilla, vaikka pienempiäkin olen nähnyt. Varsinaiset asunnot myydään tai pitkäaikaisvuokrataan ”raakoina” täkäläiseen (ja venäläiseen) tapaan eli uusi haltija sisustaa ja varustaa kämppänsä. Itse onnistuin sitkeällä kysymisellä hankkimaan asunnon järkihintaan 1500LE, kun olin ensin maksanut pari kuukautta riistohintaa 3000LE.

Suomalaisten luottotaxi Mahrus, (Suomesta soittaen +20100 682 4405, Egyptissä jätetään +2 pois) joka hiukan ymmärtää suomea, kun on käynytkin maassa hevosasioissa, on hyvä apu ja tietolähde kämpän etsinnässä. Hän tuntee paljon omistajia ja ulkomaisia asukkaita, joiden kautta asunto löytyy. Hän puhuu hyvin englantia, mutta tekstarit ei toimi koska ei osaa lukea!

Itäranta-Länsiranta

Luxor jakaantuu Niilin kahtapuolen. Nykyisin arvioin, että länsirannalla (west bank) asuu enemmän täällä pitkään viihtyvistä länsimaisista turisteista. Suurin osa viettää useita kuukausia kerrallaan loka-huhtikuussa. Aika paljon on myös rakennettu omia taloja, mutta sitä en suosittelisi. Yksi suomalainen kuitenkin on niin tehnyt ja vuokraa nyt kämppää pv, viikko ja kk-taksoin. XXX

Talo on rauhallisella kujalla, muurin ympäröimänä tavan mukaan. Käytössä on kattoterassi, mutta ei vielä uima-allasta.

Allasta kaipaava voi ostaa uimaoikeuden jonkin hotellin puutarhasta pikkurahalla.

Liikkuminen

Otsalamppu tai fikkari on tärkeä varuste illalla liikuttaessa, sillä kadut ovat huonokuntoisia, kuoppia, roskia ja lantaa on usein. Fikkaria kaipaa myös sähkökatkojen aikaan ja niitä on usein kuumina kausina. Luxorissa ei juuri myydä kynttilöitä.

Luxorissa on myynnissä vain miesten fillareita ja oman naistenmallini kävin hakemassa Hurghadasta, hinta 850LE ja osuus taximatkasta. Monet ovat tuoneet omansa lentokoneessa matkatavarana, mutta kun Suomesta ei ole suoria lentoja, se on hiukan hankala operaatio. Voin lainata omaa naistenpyörääni retkille ja muilla suomalaisillakin on fillareita, joita voi kysyä lainaksi.

Paikallisliikenne hoidetaan microbussein (servicecar), ovi auki ajavilla Toyotan pikkubusseilla. Niissä kyyti on halpaa, nyt maksu turistilta on 1LE, mutta lienee paineita tuplata, kun bensan hinta on noussut.

Busseilla ei ole pysäkkejä vaan ne pysähtyvät missä vain, ihan tarpeen mukaan, vaikka Luxorin puolella on toki vakioristeyksiä, minne ne pysähtyvät kun risteyksessä väkeä seisoo. Busseilla on vakioreitit, mutta ei numeroita ja kuskilta pitää osata kysyä mihin hän ajaa tai vastaavasti kertoa mihin itse pyrkii. Aina siis pitää olla itselle tiedossa jokin hotelli tai tunnettu paikka, kuten Karnak tai Luxor-temppeli. Kaupungissa on hyvä tietää että ”kaikki” liikenne kulkee parin risteyksen kautta, nimittäin rautatieaseman edestä ja Hotelli Emilion vierestä. Toinen ”solmukohta” on asemakadun pään liikenneympyrä.

Pitkäaikaisturisti oppii nopeasti liikennetavat ja on syytäkin, sillä bussiliikenne auttaa kovasti liikkumisessa. Parin pääkadun nimet pitää opiskella aluksi. Siihen Googlen kartta on paras apu. Kun muistaa Mahatta, Manseia, Medina ja TV-kadun nimet, on jo tilanteessa vahvoilla. Sherida el Sharif on Feirus-kaupunginosan lävistävä katu, jonka Niilin puoleisessa päässä on monta hyvää länsimaista ravintolaa ja katua sanottiinkin Pikku-Lontooksi ennen, mutta nyt sekin on hiljentynyt. Se osa kaupunkia on Aumeia, joka auttaa pikkubussin osoitteena. Sen päärantakadun varrella ovat hotellit Isis, Steigenberger ja Sonesta.

Ruoka, ostokset

Jos ei halua tai osaa itse kokkailla, voi toki syödä edullisesti ravintoloissa. Kaikissa ei ole viinejä tai edes kaljaa tarjolla.

Olen menestyksellä käyttänyt taktiikkaa, että saan hedelmäkauppiaalta pussin, johon kerään halutut tavarat ja hän antaa könttähinnan. Esim. pari banaania, tomaatti, kesäkurpitsa ja 2 mandariinia maksaa 5LE. Jos et ole tuttu on hinta tupla.

Vesi tulee aina pulloissa ja sitä käytetään yleisesti myös kotona, sillä kraanavesi ei ole kovinkaan tasokasta Itärannalla. Kokeilin eräänä vuonna keittää ison kattilallisen vettä 10-15 minuuttia bakteerien tappamiseksi, mutta jäähtyneeseen veteen kertyi sakkaa sen verran ettei sitä iljennyt käyttää. Länsirannan vettä moni käyttää talousvetenä, sillä wb:lle on putkitus rakennettu aika hiljattain USA:n rahalla ja tekniikalla. Minä olen jo vuosia tehnyt sitä, että uuteen paikkaan totutellessa juon pieniä määriä hanavettä, jotta bakteerikanta sopeutuu. Hampaat harjaan aina hanavedellä Euroopassa ja täällä.

Hygienia, ripulivaara

Periaatteena pidän pestä käsiä aina kun tulen sisätiloihin, hotelliin, ravintolaan ja kämpälle. Bakteereita saa aina kätellessä, joka on vakiotapa, sekä rahaa käsitellessä, kahvoista jne, joten huolellinen kannattaa olla. Pelkkä käsidesikään ei auta ellei välillä pese käsiä. Lääkäriohje on ensin pesu, sitten desi.

Toki turistiripulin kokee kai jokainen Egyptiin tuleva, mutta itse ja tutut ovat säästyneet pahoilta ripuleilta viime vuosina. Itse olen ollut viimeiset 3 talvea ilman ripulia. Paha mahatauti saattaa vaatia lääkäriapua ja kotiin saa tohtorin aika helpolla. Hotelleissa on omat lääkärit ja muualla ”kaikki” englantia osaavat neuvovat. Pharmasioissa osataan englantia, apteekkari on myös lääkäri. Hyvä ja tehokas ripulilääke on Antinal, jota kannattaa ostaa myös kotimatkalle, jospa ripuli iskee vasta kotona. On selvästi tehokkaampaa kuin Imodium eikä omaa sen haittavaikutusta, kun Imodium myös kovettaa vatsan jos sitä syö liian pitkään.

Kiusana murkut ja moskiitot

Jos on kovin herkkä hyttysille, kannattaa ostaa IKEAsta suuri, kattoon ripustettava hyttysverkko, joka peittä koko sängyn. Itse olen hyvin pärjännyt Raidin nesteellä, joka höyrystyy pikkuisella vehkeellä pistorasiassa.

Alimmalla tasolla kerrostaloissa ja wb:n taloissa on aina murkkuja. Joskus ne valtaavat koko kerrostalon katolle asti. Niitä torjutaan ddt:n tapaisilla jauheilla, joita kammoan. Nykykämpässä omistaja tuli hätiin, kun nurkkaan ilmestyi lattialle hiekkakasa, jonka arvasin murkkujen työksi. Kipsivellillä vaan kaikki rakoset ja reiät seinälaatan ja lattian välissä ja ovenraossa tukkoon. Vähän karuahan se jälki on kun sitä ei ole maalattu vielä, jos koskaan?

Pikkuruisia mustia sokerimurkkuja ei estä mikään, sillä ne kulkevat esim sähkörasioiden kautta. Vain keittiön pitäminen siistinä kaikilta muruilta ja roiskeilta, myös kaasuliesi, on ainoa keino pitää murkut poissa. Itse roikutan keksit muovipussissa yläkaapin kahvassa ja pyyhin vahakankaalta rasvat, jugurtit ja hunajat heti pois. Silti tarvitsen aina Raidia ja joudun liiskaamaan murkkuja lattialla.

Kaasuhella, -pullot

Kaasuliesi ja uuni ovat minulle ennestään tuttuja ja olen tottunut niihin, vaikka jokainen liesi vaatii kyllä totuttelua. Kaasu myydään pulloissa, joita myyvät aina katuja kulkiessaan kilkuttavat kuuluvasti mainoksenaan. 65cm/ 25kg pullokaasu maksaa 40-50LE katukaupassa, joskus enemmänkin pulan aikana. Kuulemma valtion takuuhinta on vain 25LE, mutta toimitusajat ovat tolkuttomat. Kierrä aina ensin kaasupullo tiukkaan kiinni ja anna liekin haipua niin varmistat ettei kaasua jää putkiin. Itse vaihdatin -omalla kustannuksella- uuden letkun kaasulieteen. Sillä letkua pitäisi käyttää max 7 vuotta.

Tv – pesukone – microuuni

Telkkarissa on yli 500 kanavaa eikä niistä peritä mitään maksua. Yleensä tv sisältyy talon varustukseen. Vuokraaja yleensä opastaa käyttöä, mutta itsekin kokeilemalla voi asemia löytää. Niiden paikat ei ole vakioituja. Itse olen törmännyt usein siihen, että kun telkkariin saa virran, pitää vielä painaa av-nappia, jotta saa kuvan. Omissa kämpissäni olen aina löytänyt BBC:n ja Al Jazeeran englanninkieliset lähetykset. Nile tv englanti on myös ok.

Pesukoneita on usein huoneistoissa. Yleensä pulsaattorimallia. Itse olen käyttänyt pesulaa ja nyrkkipyykkiä. Joissakin kaupoissa löytyy pieniä pesuainepusseja, ettei tarvitse kilokaupalla ostaa.

Mikroaaltouuneja ei yleensä ole ollut näkemissäni kämpissä, mutta niitä on kaupoissa ja melko edullisesti.

Ystäväni Hannu on kokkausta helpottamaan tuonut tänne pienen induktiolevyn, jolla paistelee lettuja. Niitä on joskus ollut Lidlin tarjouksissa halvalla.

Puuronhaudutus onnistuu kaasuliedelläkin pikku kikalla. Täällä on paljon emalilautasia jossa voi, yhtä hyvin kuin isommassakin kattilassa hauduttaa puuron, jonka keitto ei oikein onnistu kuumalla kaasuliekillä. Siis veteen pikku kuppi tai kattila jossa 1 mitta ryynejä, 2 mittaa vettä ja tippa oliiviöljyä, ei suolaa, on minun reseptini. Kaurapuuro pitää mahan kunnossa, varsinkin kun siihen lisää teelusikallisen pellavarouhetta, jota saa kotona ainakin Prisman luontaistuotehyllystä. Kovaan mahaan auttaa luumujen syönti, joita täällä saa paremmista kaupoista tv-kadulta.

Hintoja,

Taxien kanssa hinnasta sovitaan aina etukäteen, mutta kun asuu pitkään ja naama tunnetaan ja kun käyttää samaa taxia usein, ei hinnasta enää riidellä vaan kerran sovittu pätee. Mahrus on reilu kuski, joka ei nylje. Hänen kanssaan puoli päivää asuntoa etsimässä ei maksa kuin kohtuudella. Tuntiarvioni on 150-200LE ja siihen sisältyy kaikki apu joka on sen arvoista. Sillä näistä hän ei veloita välityspalkkiota, kunhan sovit käyttäväsi häntä muissakin keikoissa.

Lähes kaikesta turisti maksaa vähintäin tuplahinnan (bussi, lautta, taxi, hedelmät jne) jopa vesipullosta. Mutta tuo pikkutavaroista ja palveluista maksettava lisä jää vähitellen pois, kun naama tulee tutuksi ja asioit useammin. Kun asetut johonkin pysyvästi osta vesi laatikoittain, jolloin lähikauppiaasi ymmärtää että olet pitkään. Kauppias kantaa laatikot.

Länsirannalla asukkaasta tulee hyvin pian ”perheenjäsen”, kuten täkäläiset sanovat ja myös asennoituvat niin. Kun tulin ulos lääkäristä, kysyi tuttu kaveri naapurista, tarvitsenko jonkun käymään apteekissa ja hoiti homman.

Vossikat ovat Luxorin erityispiirre ja niitä on paljon kilpailemassa vähien turistien kyydeistä. Kilpailu on kovaa ja kuskit härskejä. Ensin sanotaan, että vie sinut minne vain vitosella, mutta älä usko vaan sovi kiinteä hinta kun osaat arvioida matkan ja ajan. Kun sitten olette körötelleet matkan ja tulee maksun aika, rupeaa kuski kinuamaan tippiä hevosellekin. Usein on valitus se, että hepo ei ole saanut ruokaa. Siksi varaa aina etukäteen sovittu summa ja maksa vain se, ellei tinkiminen hellytä nauruksi asti. Muutoinkin kannattaa aina pitää pieniä seteleitä ja kernaasti myös punnan kolikoita aina käsillä, sillä vessakäyntikin maksaa tipit.

Veneet ovat edullisia kunhan malttaa tinkiä, mutta nyt meno virran yli lautan sijasta veneellä maksaa paikalliselle 5LE koko keikka nuppiluvusta riippumatta. Turistille usein sitten yritetään esittää että hinta on 5LE per nuppi. Yli virran kulkee myös kimppaveneitä, joissa maksu on 1LE, paikallisille puolet. Huonojalkaisille vene on helpompi, sillä niihin kulku käy sillan kautta joka on helpompi kuin lautan portaat.

Puhelut

Pitkään viihtyvälle on välttämätöntä hankkia kaksi kännykkää tai kahden kortin känny. Ne ovat hiukan edullisempia täälläpäin kuin kotona. Jo porukkamatkalla kannattaa ostaa paikallinen puhelinkortti, sillä kotimaan kautta kulkeva puhelu ”hei, missä sä oot?” maksaa yli euron, kun paikallisesti se maksaa senttejä.

Puhelimen numeron saa pysymään tuoreena, kun maksaa pikku säilytysmaksun Vodafonelle tai Etisalatille jolloin numero säilyy. Jos joutuu aina keräämään uudelleen numerot, on se tuskallista puuhaa ja monet hyvät kontaktit jää unhoon. PrePayd kortin numero säilyy max 3 kk jos sitä ei käytä.

Tinkiminen

Tinkiminen on kauppiaan ohjelmanumero ja nautinto. Arabit tai ainakaan egyptiläiset eivät valehtele tai huijaa muuta kuin kaupankäynnissä. Yleisesti ottaen porukka on rehellistä, mitä nyt satuiluun taipuvaista.

Kun haluat ostaa jonkin esineen, mieti etukäteen mitä voit siitä maksaa ja tarjoa kolmasosaa hinnasta. Kun kauppias tarjoaa omaansa, on se yleensä noin kolmin-nelinkertainen. Vähitellen kumpikin muuttaa tarjoustaan ja lopulta päästään kauppaan, joka oli lähellä kummankin tavoitetta. Yleensä ei kannata ostaa ensimmäisestä kaupasta, sillä samaa voi saada edullisemmin muualta, jäitä hattuun. Kerran kuuntelin asiakkaan ja kauppiaan kinastelua ja halusin maksaa ostokseni, jolloin englantia hyvin puhunut asiakas kääntyi ja selitti, että tämä on rituaali, eivät he riitele vaan nauttivat tinkimisestä.

Kirjastot

Kirjastoja ei ole kuin arabiaksi, mutta Luxorista löytyy parikin hyvätasoista kirjakauppaa, molemmat nimeltään Aboudi, eli lienevät samaa sukua. Toinen on Luxorin Temppelikadulla ja toinen passitoimiston kujalla, lähellä hotelli Steigenbergeriä. Olemme keränneet länsirannalle yhteistä kirjastoa, joka nyt on Hannun kämpässä Medinet Habun temppelin sisäänkäynnistä suoraan itään kanavan takana. Talon seinissä on Suomen lipun tapaiset kuviot ja usein lippukin. Kannattaa kysellä, sillä muina aikoina olen lähellä ja saan ovet auki. Minua voi kysyä Caravanseraista.

Kuvauslupa

Valokuvien ottamisessa kannattaa olla kohtelias ja kysyä lupa. Torikauppiailta ja muilta asiakkaiden palveluissa olevat ovat tottuneet eivät välitä, mutta torillakin naiset eivät halua kuvattavan. Turismipaikoissa luvan saa helpommin, myös naisilta, mutta maaseudulla siitä ollaan tarkempia ja lupa on syytä pyytää. Hyvin usein pyydetään bakshis eli tippiä kuvaupalkaksi joten on syytä varata pikkurahaa kuvapalkkioksi, 1-5 puntaa tapauksen mukaan.

Häät

Torstaisin usein kuulee kaameaa autojen torvensoittoa kaduilta ja se kertoo hääjuhlista. Kulkue kiertää kylillä ja kaupungissa tyypillistä on että hääkuvaan ajetaan auto- ja mp-saattueena torvet soiden. Häitä on toki muinakin päivinä joskus. Hääjuhlia pidetään useimmiten talojen edustalle pystytetyissä teltoissa ja niihin voi ja kannattaa mennä katsomaan meininkiä. Mitään lahjoja tai kukkia ei odoteta vierailta ja kaikki ovat tervetulleita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *