Loppiaisen jälkiNippeleitä

Tunsin Teri Niitin kun hän oli vielä lapsi. Noin 8v hän oli äitinsä ja veljiensä kanssa mökillämme Pusulassa. Pojat halusivat illalla kerätä tulikärpäsiä. Kuljettiin sitten porukalla rinteessä ja kerättiin itsevalaisevia hyönteisiä ämpäriin. Aamulla sitten oli pojille pettymys, että tulikärpäset olivat muuttuneet pieniksi karvaisiksi toukiksi ja ne varisteltiin takaisin varvikkooon.

Teri sitten aamiaisen jälkeen esitti meille yksintanssin pihalla.

Jo silloin ajattelin hänen puuhaansa sillä silmällä. Sillä minulle oli käynyt tutuksi homopoikien viehtymys yksintanssiin. Vielä silloin kun homous oli meillä muistaakseni sakotettava rikos tai sairaus, yksi mulla töissä ollut kaveri esitti tanssia meillä kotibileissä.

Kaverin homous oli mulle selviö ja kun se vuosia myöhemmin paljastui muille työntekijöille ja siitä aiheutui jonkinasteinen kalabaliikki firman juhlissa, pystyin rauhoittamaan tilanteen ja myrsky vesilasissa tyyntyi. Kaveria ei mun nähteni koskaan halveerattu tai edes vierastettu työkaverina.

Nyt oli vuoden takaisesta imetyskohusta ja sen aiheuttaneesta #TeriNiitti-kohinasta pitkä juttu Hesarissa. Luin sen sivustaseuranneen asenteella, kun en touhua twitterissä ja olen laiska myös Facessa.

Terin muistolle !

One thought on “Loppiaisen jälkiNippeleitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *